Runonlaulaja Larin Paraske ja Porvoon pappi
Porvoon Teatterin Paraske-esitys vieraili sunnuntaina 29.7.2012 Raudun pitäjäseuran kesäjuhlassa Mikkelissä. Mikaeli-talon Martti Talvela-salin 700-paiakkainen katsomo ja näyttämön valtaisat mittasuhteet ja tekniikka eivät pieneen kotiteatteriinsa tottunutta porvoolaisryhmää hämmentäneet ensi tyrmistystä enempää. Esitys sujui hienosti ja sai yleisöltä runsaasti kiitosta. Katsojia oli lähes 300.
Kesäjuhlia viettävien Rautu-seuralaisten aidot karjalaiset kansallispuvut ja Porvoon Teatterin Anne Ratian puvustus sopivat yllättävän luontevasti samaan saliin. Teatteriesityksen tavoitteena ei ole kansatieteellinen ”aitous”, vaan se liikkuu historian ja taiteen välimaastossa. Samoin porvoolaisten murre ei pyrikään olemaan sitä oikeata rautulaista tai sakkolalaista. Teatterin kieli luo parhaimmillaan aidon murteen tunnelmaa.
Musiikissa Marko Putkonen on yhdistänyt aineksia vanhasta Sakkolasta kerätystä perinteestä ja säveltänyt kokonaan uusia runonlaulantaa mukailevia teemoja.
Ohjauksessa Tuovi Putkonen on pyrkinyt tuomaan esiin sakkolalaisen kulttuurin yhteisöllistä voimaa.
Runonlaulaja Larin Paraske ja Porvoon pappi
Kantaesitys Kalevalan päivänä 28.2.2012 Porvoossa
Käsikirjoitus ja ohjaus, Tuovi Putkonen
Musiikki ja laulujen harjoittaminen, Marko Putkonen
Puvustus ja tarpeisto, Anne Ratia
Maskeeraus, Sanna Saarnio
Valot, Harri Ahvenainen ja Jaakko Huotari
Käsiohjelma Tea Itkonen
Porvoon kansalaisopiston opiskelijoiden ja Porvoon Teatterin yhteistyö 2012
Käsikirjoituksen lähteenä on käytetty mm. Suomen kansanrunousarkiston kokoelmia
Tapahtuu Karjalan Kannaksella Sakkolan Patamäen pikkupappilassa 1887-1889
Henkilöt:
Adolf Neovius, Sakkolan ylimääräinen pappi: Kari Pasanen
Anna Neovius, omaa sukua von Schantz: Anna Andersson
Larin Paraske: Mari Kankaala
Ontropo, nuoruudenystävä: Lasse Rantanen
Jerlan Oute, ystävä: Sari Järvinen-Hippi
Beata Pekkinen, sokea leski: Tuula Venäläinen
Tatjana, piika Patamäen pikkupappilassa: Anne Ratia
Kylän tyttöjä ja naisia:
Ikan Nasto: Erika Dahl
Ikan Hotto: Laura Ikonen
Darja: Erja Paananen
Matjoi: Marja-Liisa Lehtinen
Marfa: Mirka Baer
Emekka: Kikka Soininen
Näytelmä Larin Paraskesta on havahduttanut teatteriyleisön Porvoossa kuuntelemaan runonlaulantaa. Kielen kauneus ihastuttaa ja Larin Parasken kohtalo järkyttää. Kiitosta ja huomiota herättänyt näytelmä valmistui Porvoon Kalevala-juhlaan helmikuussa 2012 Porvoon Teatterin ja kansalaisopiston opiskelijoiden yhteistyönä.
Porvoon Teatterin esityksessä runot, loitsut, itkut ja arvoitukset kertovat Sakkulan inkerikkojen elämästä. Suullinen perintö siirtyi salassa papeilta ja esivallalta, koska kansan tapoja ja uskomuksia pidettiin usein pakanallisina ja syntisinä. Pastori Neoviuksen mielestä kansan runot olivat ”Suomen kansan kalleinta aarteistoa.”
Larin Parasken nimi tunnetaan, ja kasvot Edelfeltin maalauksesta. Larin Parasken patsas Helsingissä Finlandia-talon lähellä on myös monille tuttu, mutta harva tietää kuka oli tuo voimakaspiirteinen nainen, Larin Paraske.
Ylimääräiseksi papiksi Sakkolan seurakuntaan määrätty Adolf Neovius löysi Larin Parasken, josta tuli ”Suomen runotar”, suomalainen Mnemosyne. Neovius keräsi 1880-luvun lopulla Paraskelta ennätyksellisen määrän kansanrunoutta ja perimätietoa. Nuori, ensimmäistä papinvirkaansa toimittava luterilainen pappi ja kreikkalaiskatolinen Paraske kulkivat runojen siltaa, joka johti syvälle suomalaiseen olemassaolon tietoisuuteen.
Runot, loitsut, itkut ja arvoitukset kuuluivat inkerikkojen arkipäivään. Suullinen perintö eli vahvana, mutta salassa papeilta ja esivallalta, jotka pitivät kansan uskomuksia pakanallisina ja syntisinä. Pastori Neoviuksen mielestä kansan runot olivat kuitenkin ”Suomen kansan kalleinta aarteistoa”.
Näytelmä Runonlaulaja Larin Paraske ja Porvoon pappi kertoo ajasta, jonka Neoviuksen pariskunta vietti Suvannon rannalla Sakkulan Patamäellä. Tuohon aikaan puhuttiin vielä Sakkulasta. Nimi muuttui Sakkolaksi siksi, että ruotsinkieliset virkamiehet kirjoittivat Sakkulan Sakkolaksi. Näin Laatukastakin tuli Laatokka.
-Virret ja laulut unohtuvat kun kansa oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Runoja ei silloin lauleta, niitä luetaan, sanoi Neovius.
Adolf Neovius määrättiin jo muutaman Sakkolan vuoden jälkeen piispa Alopaeuksen yksityissihteeriksi Porvooseen. Silloin Parasken laulamien runojen keruu jäi pahasti kesken. Anna ja Adolf Neovius kutsuivat Parasken luokseen Porvooseen, jotta runonkeruutyö saatiin päätökseen.
Neoviuksen Sakkolassa ja Porvoossa muistiinkirjoittamia Parasken runoja karttui enemmän kuin keneltäkään muulta runonlaulajalta, noin 1200 (noin 32 000 säettä), sananlaskuja 1750 ja arvoituksia 336 sekä lisäksi itkuvirsiä. Suomen kansan vanhat runot-kokoelmassa Parasken runoja on painettuna 500 sivua. Mm. Albert Edelfelt ja Eero Järnefelt maalasivat Paraskesta muotokuvat ja Jean Sibelius kävi kuuntelemassa hänen laulamistaan Porvoossa säveltäessään Kullervo-sinfoniaa.
Larin Paraske menetti kotinsa verovelkojen takia ja kuoli unohdettuna, vilussa ja köyhyydessä 3.1.1904. Hän oli kuollessaan 71-vuotias. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura palkitsi kitsaasti runottarensa. Paraske sai pienen eläkkeen vasta vähän ennen kuolemaansa.
Paljon lauluja sisältävä vauhdikas näytelmä sopii koko perheelle. Laulujen sävelet ovat osin perinteisiä ja osin Marko Putkosen perinnettä mukailevia sävellyksiä.
Tilaa esitys!
Porvoon Teatterin esitystä voi tiedustella Tuovi Putkoselta 040-506 3572
Esityksen kanssa on mahdollista vierailla teatterinomaisessa salissa, tai tilausesitystä voi tulla katsomaan Porvooseen. Teatterisaliimme mahtuu enimmillään 90 katsojaa. Teatterissa on myös väliaikapuffetti. Esityksen kesto väliaikoineen on reilut puolitoista tuntia.
