Silta Tuvan Krouvista Keisarin Kalaaseihin

Silta Tuvan Krouvista Keisarin Kalaaseihin

Porvoon Teatterin tarina alkoi siitä, että ravintolanomistaja Kristiina Söderström ihmetteli Itäväylän toimittaja Marko Wahlströmille:

-Miksi Porvoossa ei ole ollenkaan teatteria eikä ravintoloissa kulttuuripitoista ohjelmaa?

Kristiina päätti, että hänen omassa pienessä ravintolassaan esitetään näytelmä Porvoon 650-vuotisjuhlavuoden kunniaksi keisari Aleksaanteri I:n vierailuun valmistautuvasta Porvoosta vuonna 1809

Näytelmä esitettiin ravintola Silta Tuvan  kahdessa eri huoneessa siten, että toisessa huoneessa istuvat saattoivat liikennepeilistä nähdä toisen huoneen tapahtumia. Ihastuksella vastaanotetut esitykset kruunasi Krstiina Söderströmin loihtima vallan mainio ateria 1800-luvun tyyliin.

Näytelmällinen, musiikkipitoinen illanvietto ravintolassa, jossa kokonaiselämyksen merkittävänä osana on 1800-luvuin ateria ja somistus, oli kuitenkin Uusimaa-lehden PikkuMitan toimittajalle jotenkin käsittämätön ajatus. Iillan hintaa pidettiin lehden palstalla  kalliina ja irvailtiin kuvan kera, että Silta-Tupa on melkein  kuin Porvoon  oopperatalo, jossa teatterinautintoihion pääseen oopperalipun hinnalla. Ymmärrettävästi Kristiina pahoitti mielensä, mutta ei lannistunut. Kristiina puolustautui napakasti laskelmineen niille, jotka  kuvittelivat hänen 40-paikkaisen ravintolansa kahmineen rahoja näytelmällä. ”Melkoinen markkinoija saan olla, jotta saisin porvoolaiset  uskomaan vilpittömään haluuni tehdä Porvoossa jotain uutta, erilaista ja hauskaa”, Kristiina Söderström kirjoitti Uusimaan yleisönosasossa.

Borgåbladetin teatteriarvostelija Egil Green ja Uusimaan  Kaisa Aukia kiittelivät illanviettoa todelliseksi kotiseutuillaksi. Kaisa Aukia totesi, että Mänstälässä keisarin kalaaseista ruokineen ja juomineen veloitetaan yhtä paljon. Ammattilainen Marko Putkonen ja kokeneet näyttelijät Pirkko Virmajoki ja Anja Pirttilahti saivat erityistä kiitosta, ja se tunnelma: ”1800-luvun tunnelman aikaansaamiseksi oli todella nähty vaivaa. Puvut ja tuvan sisustus kynttilöitä ja säkkikankaisia pöytäliinoja myöten oli mietittyä”.

Maija-Liisa Dieckmann luonnehti näytelmän sisältöä käsiohjelmassa:

Ei ollut matami Söderströmillä helppoa. Lapsia oli siunaantunut kohtuullisesti, krouvi oli hoidettava ja isäntä, ties milloin häipynyt teilleen; oliko siitä jo kymmenen vuotta? No, mitä noita laskemaan…Lapset apunaan ja laiskanpuoleinen piika, matami oli puskenut töitään ja pärjännytkin.

Krouvissa piisasi väkeä, joku tuli oluelle, joku viinaryypylle, joku muuten vain istumaan ja juoruilemaan. Juoruttavaa Porvoossa riittikin, varsinkin kun valtiopäivävieraat saapuivat kuka mistäkin. Jo oli Porvoossa väkeä!

Ensin matami oli vähän huolestunut kun huoneet oli määrätty hyyrylle, mutta kunnon väkeä oli krouviin asettunut, ja kyllähän sitä kassalippaankanttakin oli vähän useammin nosteltu. Kaupunki on täynnä sotilaita ja hevosia ja mekastavia ihmisiä. Kymnaasilla ovat ne tanssiaiset ja kaikki ovat niin riehakkaita….

Kirj. Maija-Liisa Dieckmann, ohj. Tuovi Putkonen. Ensi-ilta 17.3.1996.  Näytelmällisiä illanviettoja oli kaikkiaan yhdeksän ja mukana menossa olivat Matami Söderströminä Kaija Laine, Matiaksena Pilvi Ainola, Kallena Henna Tölkkö, Ellana Marju Auhtola ja Kirsi Nurme, Emmana Kaika Termonen, Vieraana poikana Jukka-Pekka Forsberg, Kauppias Anderssonina Raimo Hirvonen, Nybomin leskenä Pirkko Virmajoki, Kristina-piikana Kristiina Söderström, Tahvanana Keijo Forsberg, Ivanina Pentti Partanen, Shemeikkana Timo Hyytiäinen, Pjotrina Minna Pajari, Miinana Helena Jääskeläinen, Söderstöminä Marko Putkonen ja Antti-Tapani Simola, Kustaa Matinpoikana Juha Käck, Kustaavana Anja Pirttilahti, Matildana Mervi Kuusela-Ek, Annastiinana Roosa Einiö, Landherskana Liisa Forsberg, Mariena Heidi Koskenniemi ja Ulla Möllersvärdinä Tuuli Bützow ja Mari Tiilikainen sekä Mandoliinin soittajana Risto Koskelainen.

Näytelmä toteutettiin  yhteistyössä Porvoon kansalaiopiston kanssa.